Korkea Veisuu 2

1“Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja.” 2“Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.” 3“Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea. 4Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni. 5Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas.” 6Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua. 7Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa. 8Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla. 9Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista. 10Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: “Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. 11Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. 12Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. 13Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. 14Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.” 15Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa. 16Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä. 17Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

will be added

X\