Psalmit 88

1Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: “Sairaus”; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. 2Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. 3Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen. 4Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. 5Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa. 6Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut. 7Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin. 8Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela. 9Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos. 10Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi. 11Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. 12Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi? 13Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa? 14Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. 15Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? 16Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton. 17Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. 18Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

will be added

X\