Psalmit 42

1Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. 2Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. 3Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? 4Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: “Missä on sinun Jumalasi?” 5Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta. 6Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta. 7Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella. 8Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni. 9Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa. 10Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: “Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?” 11Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: “Missä on sinun Jumalasi?” Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

will be added

X\