Psalmit 17

1Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta. 2Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on. 3Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos. 4Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä. 5Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju. 6Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni. 7Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi. 8Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan 9jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat. 10He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen. 11He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan. 12Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy. 13Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista, 14kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen. 15Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

will be added

X\