Psalmit 107

1Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. 2Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta 3ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. 4He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. 5Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä. 6Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. 7Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. 8Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 9Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. 10He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, 11koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. 12Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. 13Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. 14Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. 15Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 16Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. 17He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. 18Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. 19Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. 20Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. 21Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 22Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään. 23He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. 24He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. 25Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. 26He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. 27He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. 28Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. 29Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. 30He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. 31Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. 32Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt. 33Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, 34hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. 35Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. 36Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa. 37Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. 38Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. 39Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla, 40niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, 41hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. 42Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. 43Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

will be added

X\