Psalmit 102

1Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. 2Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. 3Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. 4Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. 5Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. 6Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. 7Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. 8Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. 9Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. 10Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä 11sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. 12Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. 13Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. 14Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. 15Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. 16Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 17kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, 18kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. 19Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, 20että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, 21kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, 22jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, 23kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. 24Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. 25Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. 26Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. 27Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. 28Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. (102:29)Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

will be added

X\