Psalmit 10

1Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? 2Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin. 3Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. 4Jumalaton sanoo ylvästellen: “Ei hän kosta”. “Ei Jumalaa ole” - siinä kaikki hänen ajatuksensa. 5Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää. 6Hän sanoo sydämessään: “En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen”. 7Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla. 8Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. 9Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa. 10Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä. 11Hän sanoo sydämessään: “Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe”. 12Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia. 13Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: “Et sinä kosta?” 14Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. 15Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä. 16Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa. 17Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi, 18auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

will be added

X\