Sananlaskut 30

1Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. 2Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä; 3enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä. 4Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät? 5Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. 6Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi. 7Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: 8Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, 9etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: “Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan. 10Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä. 11Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä; 12sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa! 13Voi sukua - kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti - 14sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta! 15Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: “Jo riittää”: 16tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: “Jo riittää”. 17Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen. 18Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä: 19kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä. 20Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: “En ole pahaa tehnyt”. 21Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää: 22orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää, 23hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää. 24Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti: 25Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä; 26tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin; 27heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle; 28sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa. 29Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee: 30leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään, 31hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa. 32Jos ylpeilit - olipa se houkkamaisuutta tai harkittua - niin laske käsi suullesi. 33Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.

will be added

X\