Sananlaskut 26

1Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia. 2Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy. 3Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään! 4Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. 5Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi. 6Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana. 7Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa. 8Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle. 9Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa. 10Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa. 11Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa. 12Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. 13Laiska sanoo: “Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla”. 14Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa. 15Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen. 16Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti. 17Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu. 18Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, 19on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: “Leikillähän minä sen tein”. 20Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora. 21Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies. 22Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. 23Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän. 24Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä. 25Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä. 26Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu. 27Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää. 28Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.

will be added

X\