Sananlaskut 23

1Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on, 2ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen. 3Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia. 4Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. 5Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle. 6Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa. 7Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: “Syö ja juo”, mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi. 8Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan. 9Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen. 10Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille. 11Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan. 12Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen. 13Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. 14Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat. 15Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee; 16ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on. 17Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta, 18niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan. 19Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle. 20Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien. 21Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin. 22Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut. 23Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä. 24Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. 25Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon. 26Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset. 27Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo. 28Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa. 29Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? 30Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan. 31Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. 32Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko. 33Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia. 34Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit. 35“Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa.”

will be added

X\