Sananlaskut 14

1Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa. 2Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen. 3Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa. 4Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta. 5Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita. 6Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada. 7Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia. 8Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos. 9Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio. 10Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua. 11Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa. 12Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. 13Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe. 14Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies. 15Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin. 16Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton. 17Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi. 18Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa. 19Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla. 20Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet. 21Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa! 22Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää! 23Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa. 24Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää. 25Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä. 26Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin. 27Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. 28Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio. 29Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus. 30Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa. 31Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa. 32Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan. 33Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee. 34Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. 35Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.

will be added

X\