Sananlaskut 1

1Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, 2viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, 3taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, 4mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. 5Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta 6ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. 7Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. 8Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, 9sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. 10Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. 11Jos he sanovat: “Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; 12nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; 13me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; 14heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla” - 15älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. 16Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. 17Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan: 18omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. 19Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. 20Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; 21meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: 22Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? 23Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. 24Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, 25vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, 26niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; 27kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. 28Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. 29Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa 30eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, 31saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. 32Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. 33Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

will be added

X\