Matteuksen evankeliumi 22

1Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: 2“Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. 3Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. 4Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: ‘Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin‘. 5Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; 6ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. 7Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. 8Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ‘Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. 9Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.‘ 10Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. 11Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. 12Ja hän sanoi hänelle: ‘Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?‘ Mutta hän jäi sanattomaksi. 13Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ‘Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen‘. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 14Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” 15Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi. 16Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: “Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön. 17Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?” 18Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: “Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? 19Näyttäkää minulle veroraha.” Niin he toivat hänelle denarin. 20Hän sanoi heille: “Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?” 21He vastasivat: “Keisarin”. Silloin hän sanoi heille: “Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”. 22Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois. 23Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä 24sanoen: “Opettaja, Mooses on sanonut: ‘Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen‘. 25Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen. 26Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän. 27Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. 28Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut.” 29Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 30Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. 31Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: 32‘Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala‘? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.” 33Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa. 34Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; 35ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: 36“Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” 37Niin Jeesus sanoi hänelle: “ ‘Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi‘. 38Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi‘. 40Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” 41Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä 42sanoen: “Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” He sanoivat hänelle: “Daavidin”. 43Hän sanoi heille: “Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen: 44‘Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle‘. 45Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?” 46Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.

will be added

X\