Matteuksen evankeliumi 21

1Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta 2ja sanoi heille: “Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. 3Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: ‘Herra tarvitsee niitä‘; ja kohta hän lähettää ne.” 4Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: 5“Sanokaa tytär Siionille: ‘Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla‘.” 6Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, 7ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. 8Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. 9Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: “Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!” 10Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: “Kuka tämä on?” 11Niin kansa sanoi: “Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista”. 12Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. 13Ja hän sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi‘, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” 14Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. 15Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: “Hoosianna Daavidin pojalle”, niin he närkästyivät 16ja sanoivat hänelle: “Kuuletko, mitä nämä sanovat?” Niin Jeesus sanoi heille: “Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ‘Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen‘?” 17Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä. 18Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. 19Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: “Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako”. Ja kohta viikunapuu kuivettui. 20Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: “Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?” 21Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: ‘Kohoa ja heittäydy mereen‘, niin se tapahtuisi. 22Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.” 23Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: “Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?” 24Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. 25Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?” Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: “Jos sanomme: ‘Taivaasta‘, niin hän sanoo meille: ‘Miksi ette siis uskoneet häntä?‘ 26Mutta jos sanomme: ‘Ihmisistä‘, niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.” 27Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: “Emme tiedä”. Niin hänkin sanoi heille: “Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen. 28Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani‘. 29Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo‘; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. 30Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen, herra‘, mutta ei mennytkään. 31Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: “Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. 32Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet. 33Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 34Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. 35Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. 36Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. 37Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ‘Minun poikaani he kavahtavat‘. 38Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ‘Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä‘. 39Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. 40Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?” 41He sanoivat hänelle: “Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa”. 42Jeesus sanoi heille: “Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ‘Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme‘? 43Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. 44Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.” 45Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. 46Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

will be added

X\