Matteuksen evankeliumi 14

1Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta. 2Ja hän sanoi palvelijoilleen: “Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat”. 3Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. 4Sillä Johannes oli sanonut hänelle: “Sinun ei ole lupa pitää häntä”. 5Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana. 6Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta; 7sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi. 8Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: “Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää”. 9Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen. 10Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa. 11Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen. 12Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle. 13Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä. 14Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa. 15Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: “Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa”. 16Mutta Jeesus sanoi heille: “Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä”. 17He sanoivat hänelle: “Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa”. 18Mutta hän sanoi: “Tuokaa ne tänne minulle”. 19Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. 20Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista. 21Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia. 22Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. 23Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä. 24Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. 25Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. 26Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: “Se on aave”, ja huusivat pelosta. 27Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: “Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö”. 28Pietari vastasi hänelle ja sanoi: “Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”. 29Hän sanoi: “Tule”. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. 30Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: “Herra, auta minua”. 31Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: “Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?” 32Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. 33Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: “Totisesti sinä olet Jumalan Poika”. 34Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. 35Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. 36Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.

will be added

X\