Matteuksen evankeliumi 13

1Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. 2Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. 3Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: “Katso, kylväjä meni kylvämään. 4Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. 5Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. 6Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. 7Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. 8Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. 9Jolla on korvat, se kuulkoon.” 10Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: “Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?” 11Hän vastasi ja sanoi: “Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. 12Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 13Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. 14Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ‘Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. 15Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.‘ 16Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. 17Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. 18Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: 19Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. 20Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; 21mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. 22Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. 23Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.” 24Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: “Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. 25Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. 26Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. 27Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ‘Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?‘ 28Hän sanoi heille: ‘Sen on vihamies tehnyt‘. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ‘Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?‘ 29Mutta hän sanoi: ‘En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. 30Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.‘ “ 31Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: “Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. 32Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” 33Taas toisen vertauksen hän puhui heille: “Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani”. 34Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; 35että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: “Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”. 36Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: “Selitä meille vertaus pellon lusteesta”. 37Niin hän vastasi ja sanoi: “Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. 38Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. 39Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. 40Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. 41Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, 42ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 43Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. 44Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. 45Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, 46ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. 47Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. 48Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. 49Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista 50ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 51Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?” He vastasivat hänelle: “Olemme”. 52Ja hän sanoi heille: “Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”. 53Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. 54Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: “Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? 55Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? 56Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?” 57Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: “Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan”. 58Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.

will be added

X\