Markuksen evankeliumi 8

1Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: 2“Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää. 3Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa.” 4Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: “Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?” 5Hän kysyi heiltä: “Montako leipää teillä on?” He sanoivat: “Seitsemän”. 6Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat. 7Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen. 8Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista. 9Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa. 10Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille. 11Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä. 12Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: “Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä.” 13Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle. 14Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. 15Ja hän käski heitä sanoen: “Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta”. 16Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. 17Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: “Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? 18Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: 19kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?” He sanoivat hänelle: “Kaksitoista”. 20“Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?” He sanoivat: “Seitsemän”. 21Niin hän sanoi heille: “Ettekö vieläkään ymmärrä?” 22Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen. 23Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: “Näetkö mitään?” 24Tämä katsahti ylös ja sanoi: “Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä”. 25Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi. 26Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: “Älä edes poikkea kylään”. 27Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: “Kenen ihmiset sanovat minun olevan?” 28He vastasivat hänelle sanoen: “Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista”. 29Niin hän kysyi heiltä: “Kenenkä te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi ja sanoi hänelle: “Sinä olet Kristus”. 30Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä. 31Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös. 32Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan. 33Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: “Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. 34Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 35Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. 36Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? 37Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? 38Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”

will be added

X\