Markuksen evankeliumi 5

1Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. 2Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. 3Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; 4sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. 5Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä. 6Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä 7ja huutaen suurella äänellä sanoi: “Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua.” 8Sillä hän oli sanomaisillaan sille: “Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki”. 9Ja Jeesus kysyi siltä: “Mikä on nimesi?” Niin se sanoi hänelle: “Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta”. 10Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. 11Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella. 12Ja ne pyysivät häntä sanoen: “Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin”. 13Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen. 14Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. 15Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät. 16Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. 17Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. 18Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. 19Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: “Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut”. 20Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät. 21Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla. 22Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen, 23pyysi häntä hartaasti ja sanoi: “Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon”. 24Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen. 25Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta 26ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. 27Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; 28sillä hän sanoi: “Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi”. 29Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. 30Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: “Kuka koski minun vaatteisiini?” 31Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: “Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: ‘Kuka minuun koski?‘ “ 32Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. 33Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. 34Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi.” 35Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: “Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?” 36Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: “Älä pelkää, usko ainoastaan”. 37Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. 38Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. 39Ja käydessään sisään hän sanoi heille: “Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu.” 40Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. 41Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: “Talita kuum!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. 42Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. 43Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.

will be added

X\