Markuksen evankeliumi 3

1Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. 2Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina. 3Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: “Nouse ja astu esille”. 4Ja hän sanoi heille: “Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?” Mutta he olivat vaiti. 5Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: “Ojenna kätesi”. Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. 6Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet. 7Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta 8ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki. 9Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä; 10sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä. 11Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: “Sinä olet Jumalan Poika”. 12Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki. 13Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä. 14Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan, 15ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. 16Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän nimen hän antoi Simonille - 17ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat, 18ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen 19ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi. 20Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään. 21Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: “Hän on poissa suunniltaan”. 22Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: “Hänessä on Beelsebul”, ja: “Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia”. 23Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: “Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? 24Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä. 25Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä. 26Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut. 27Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. 28Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; 29mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.” 30Sillä he sanoivat: “Hänessä on saastainen henki”. 31Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. 32Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: “Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua”. 33Hän vastasi heille ja sanoi: “Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?” 34Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: “Katso, minun äitini ja veljeni! 35Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

will be added

X\