Markuksen evankeliumi 14

1Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi. 2Sillä he sanoivat: “Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa”. 3Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä. 4Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: “Mitä varten tämä voiteen haaskaus? 5Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille.” Ja he toruivat häntä. 6Mutta Jeesus sanoi: “Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään? Hän teki hyvän työn minulle. 7Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina. 8Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten. 9Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa.” 10Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille. 11Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi. 12Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: “Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?” 13Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: “Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä. 14Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: ‘Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?‘ 15Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne.” 16Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. 17Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa. 18Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: “Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani”. 19He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: “En kaiketi minä?” 20Hän sanoi heille: “Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani. 21Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.” 22Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: “Ottakaa, tämä on minun ruumiini”. 23Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä. 24Ja hän sanoi heille: “Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. 25Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.” 26Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. 27Ja Jeesus sanoi heille: “Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on: ‘Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan‘. 28Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.” 29Niin Pietari sanoi hänelle: “Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä”. 30Jeesus sanoi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”. 31Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: “Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”. Ja samoin sanoivat kaikki muutkin. 32Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi opetuslapsillensa: “Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä rukoilen”. 33Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan. 34Ja hän sanoi heille: “Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa”. 35Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi, 36ja sanoi: “Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!” 37Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: “Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa? 38Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” 39Ja taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat. 40Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat. 41Ja hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: “Te nukutte vielä ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. 42Nouskaa, lähtekäämme; katso, se, joka kavaltaa minut, on lähellä.” 43Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä. 44Mutta se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan merkistä, sanoen: “Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois”. 45Ja tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: “Rabbi!” ja antoi hänelle suuta. 46Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. 47Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. 48Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: “Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. 49Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen.” 50Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat. 51Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni. 52Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna. 53Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat. 54Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja lämmitteli tulen ääressä. 55Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet. 56Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä. 57Niin muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen: 58“Me olemme kuulleet hänen sanovan: ‘Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty‘.” 59Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä. 60Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: “Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?” 61Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: “Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?” 62Jeesus sanoi: “Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä”. 63Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: “Mitä me enää todistajia tarvitsemme? 64Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?” Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan. 65Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: “Profetoi!” Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle. 66Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimmäisen papin palvelijattarista; 67ja nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi: “Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa”. 68Mutta hän kielsi sanoen: “En tiedä enkä käsitä, mitä sanot”. Ja hän meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi. 69Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: “Tämä on yksi niistä”. 70Mutta hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä seisovat taas sanoivat Pietarille: “Totisesti, sinä olet yksi niistä, sillä olethan sinä galilealainenkin”. 71Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: “En tunne sitä miestä, josta te puhutte”. 72Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: “Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”. Ja hän ratkesi itkuun.

will be added

X\