Markuksen evankeliumi 13

1Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: “Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!” 2Jeesus vastasi hänelle: “Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta.” 3Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä: 4“Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?” 5Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: “Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. 6Monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä se olen‘, ja he eksyttävät monta. 7Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu. 8Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. 9Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille. 10Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille. 11Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. 12Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. 13Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 14Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei tulisi - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; 15joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa; 16ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. 17Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! 18Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. 19Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule. 20Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät. 21Ja jos silloin joku sanoo teille: ‘Katso, täällä on Kristus‘, tai: ‘Katso, tuolla‘, niin älkää uskoko. 22Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. 23Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki. 24Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, 25ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät. 26Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. 27Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen. 28Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. 29Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. 30Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat. 31Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. 32Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. 33Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. 34On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. 35Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, 36ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. 37Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.”

will be added

X\