Markuksen evankeliumi 12

1Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: “Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 2Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. 3Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. 4Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät. 5Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat. 6Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: ‘Kavahtavat kaiketi minun poikaani‘. 7Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: ‘Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille‘. 8Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta. 9Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. 10Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: ‘Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; 11Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme‘?” 12Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois. 13Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla. 14Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: “Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?” 15Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: “Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni.” 16Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: “Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?” He vastasivat hänelle: “Keisarin”. 17Jeesus sanoi heille: “Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”. Ja he ihmettelivät häntä suuresti. 18Ja hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen: 19“Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ‘Jos joltakin kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen‘. 20Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä. 21Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Niin myös kolmas. 22Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli. 23Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?” 24Jeesus sanoi heille: “Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? 25Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa. 26Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: ‘Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala‘? 27Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte.” 28Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: “Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?” 29Jeesus vastasi: “Ensimmäinen on tämä: ‘Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; 30ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi‘. 31Toinen on tämä: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi‘. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” 32Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: “Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. 33Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.” 34Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: “Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä. 35Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: “Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika? 36Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ‘Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle‘. 37Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?” Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään. 38Ja opettaessaan hän sanoi: “Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla 39ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, 40noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion”. 41Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. 42Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä. 43Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. 44Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä.”

will be added

X\