Markuksen evankeliumi 11

1Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan 2ja sanoi heille: “Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. 3Ja jos joku teille sanoo: ‘Miksi te noin teette?‘, niin sanokaa: ‘Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin‘.” 4Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen. 5Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: “Mitä te teette, kun päästätte varsan?” 6Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä. 7Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään. 8Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat kedoilta. 9Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: “Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! 10Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!” 11Ja hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen. 12Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä. 13Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika. 14Niin hän puhui ja sanoi sille: “Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö”. Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen. 15Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, 16eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta. 17Ja hän opetti ja sanoi heille: “Eikö ole kirjoitettu: ‘Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi‘? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” 18Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa. 19Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle. 20Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten. 21Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: “Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut”. 22Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Pitäkää usko Jumalaan. 23Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ‘Kohoa ja heittäydy mereen‘, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. 24Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. 25Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” 26Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa 27ja sanoivat hänelle: “Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?” 28Mutta Jeesus vastasi heille: “Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. 29Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.” 30Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: “Jos sanomme: ‘Taivaasta‘, niin hän sanoo: ‘Miksi ette siis uskoneet häntä?‘ 31Vai sanommeko: ‘Ihmisistä‘?” - sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta. 32Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: “Emme tiedä”. Silloin Jeesus sanoi heille: “Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen”.

will be added

X\