Luukaksen evankeliumi 7

1Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. 2Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. 3Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. 4Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: “Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; 5sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan”. 6Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: “Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; 7sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. 8Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: ‘Mene‘, ja hän menee, ja toiselle: ‘Tule‘, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ‘Tee tämä‘, ja hän tekee.” 9Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: “Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.” 10Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä. 11Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko. 12Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa. 13Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: “Älä itke”. 14Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: “Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse.” 15Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä. 16Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: “Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme”, ja: “Jumala on katsonut kansansa puoleen”. 17Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. 18Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta. 19Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: “Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” 20Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: “Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: ‘Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?‘ “ 21Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. 22Niin hän vastasi ja sanoi heille: “Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. 23Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” 24Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: “Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 25Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa. 26Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. 27Tämä on se, josta on kirjoitettu: ‘Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi‘. 28Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän. 29Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. 30Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta. 31Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? 32He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: ‘Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet‘. 33Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ‘Hänessä on riivaaja‘. 34Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: ‘Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!‘ 35Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty.” 36Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. 37Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta 38ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. 39Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: “Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” 40Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle”. Hän virkkoi: “Opettaja, sano”. - 41“Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. 42Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” 43Simon vastasi ja sanoi: “Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi”. Hän sanoi hänelle: “Oikein sinä ratkaisit”. 44Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: “Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. 45Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. 46Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. 47Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.” 48Sitten hän sanoi naiselle: “Sinun syntisi ovat anteeksi annetut”. 49Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: “Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?” 50Mutta hän sanoi naiselle: “Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”.

will be added

X\