Luukaksen evankeliumi 24

1Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. 2Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. 3Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. 4Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. 5Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: “Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? 6Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, 7sanoen: ‘Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös‘.” 8Niin he muistivat hänen sanansa. 9Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. 10Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. 11Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä. 12Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut. 13Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. 14Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. 15Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. 16Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. 17Ja hän sanoi heille: “Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?” Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. 18Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: “Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?” 19Hän sanoi heille: “Mitä?” Niin he sanoivat hänelle: “Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, 20kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. 21Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. 22Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla 23eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. 24Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet.” 25Niin hän sanoi heille: “Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! 26Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?” 27Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. 28Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. 29Mutta he vaativat häntä sanoen: “Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa”. Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. 30Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. 31Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. 32Ja he sanoivat toisillensa: “Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?” 33Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa. 34Ja nämä sanoivat: “Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille”. 35Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän. 36Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: “Rauha teille!” 37Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. 38Mutta hän sanoi heille: “Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? 39Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” 40Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. 41Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: “Onko teillä täällä jotakin syötävää?” 42Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. 43Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. 44Ja hän sanoi heille: “Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. 45Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. 46Ja hän sanoi heille: “Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, 47ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. 48Te olette tämän todistajat. 49Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” 50Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. 51Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. 52Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. 53Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.

will be added

X\