Luukaksen evankeliumi 22

1Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä. 2Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa. 3Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. 4Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä. 5Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa. 6Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua. 7Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. 8Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”. 9Niin he kysyivät häneltä: “Mihin tahdot, että valmistamme sen?” 10Hän vastasi heille: “Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee, 11ja sanokaa talon isännälle: ‘Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?‘ 12Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.” 13Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. 14Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. 15Ja hän sanoi heille: “Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; 16sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”. 17Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: “Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 18Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.” 19Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” 20Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. 21Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. 22Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!” 23Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä. 24Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. 25Niin hän sanoi heille: “Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. 26Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. 27Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. 28Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; 29ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, 30niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. 31Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; 32mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” 33Niin Simon sanoi hänelle: “Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan”. 34Mutta hän sanoi: “Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.” 35Ja hän sanoi heille: “Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He vastasivat: “Ei mitään”. 36Niin hän sanoi heille: “Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan. 37Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: ‘Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon‘. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt.” 38Niin he sanoivat: “Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa”. Mutta hän vastasi heille: “Riittää”. 39Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. 40Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: “Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen”. 41Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili 42sanoen: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”. 43Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. 44Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. 45Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. 46Niin hän sanoi heille: “Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” 47Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta. 48Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?” 49Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: “Herra, iskemmekö miekalla?” 50Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. 51Mutta Jeesus vastasi sanoen: “Sallikaa vielä tämäkin”. Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet. 52Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: “Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä. 53Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.” 54Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. 55Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. 56Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: “Tämäkin oli hänen kanssaan”. 57Mutta hän kielsi sanoen: “Nainen, en tunne häntä”. 58Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: “Sinäkin olet yksi niistä”. Mutta Pietari sanoi: “Mies, en ole”. 59Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: “Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin”. 60Mutta Pietari sanoi: “En ymmärrä, mies, mitä sanot”. Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko. 61Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: “Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”. 62Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. 63Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä. 64Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: “Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!” 65Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan. 66Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen 67ja sanoivat: “Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille”. Hän vastasi heille: “Jos minä teille sanon, niin te ette usko; 68ja jos kysyn, ette vastaa. 69Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.” 70Silloin he kaikki sanoivat: “Sinä siis olet Jumalan Poika?” Hän vastasi heille: “Tepä sen sanotte, että minä olen”. 71Niin he sanoivat: “Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa.”

will be added

X\