Luukaksen evankeliumi 20

1Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin 2ja puhuivat hänelle sanoen: “Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?” 3Hän vastasi ja sanoi heille: “Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: 4oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?” 5Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: “Jos sanomme: ‘Taivaasta‘, niin hän sanoo: ‘Miksi ette siis uskoneet häntä?‘ 6Mutta jos sanomme: ‘Ihmisistä‘, niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta.” 7Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. 8Niin Jeesus sanoi heille: “Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen”. 9Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: “Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. 10Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois. 11Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. 12Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos. 13Niin viinitarhan herra sanoi: ‘Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.‘ 14Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: ‘Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme‘. 15Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille? 16Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.” Niin he sen kuullessaan sanoivat: “Pois se!” 17Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: “Mitä siis on tämä kirjoitus: ‘Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi‘? 18Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.” 19Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä. 20Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. 21Ja ne kysyivät häneltä sanoen: “Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. 22Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?” 23Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: 24“Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?” He vastasivat: “Keisarin”. 25Niin hän sanoi heille: “Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”. 26Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat. 27Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä 28sanoen: “Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ‘Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen‘. 29Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. 30Niin toinen otti sen vaimon, 31ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. 32Viimeiseksi vaimokin kuoli. 33Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut.” 34Niin Jeesus sanoi heille: “Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. 35Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. 36Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. 37Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. 38Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” 39Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: “Opettaja, oikein sinä sanoit”. 40Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään. 41Niin hän sanoi heille: “Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? 42Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: ‘Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, 43kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.‘ 44Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?” 45Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa: 46“Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, 47noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion”.

will be added

X\