Luukaksen evankeliumi 19

1Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. 2Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. 3Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. 4Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. 5Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: “Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”. 6Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. 7Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: “Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan”. 8Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: “Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. 9Niin Jeesus sanoi hänestä: “Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; 10sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. 11Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä. 12Hän sanoi näin: “Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. 13Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ‘Asioikaa näillä, kunnes minä tulen‘. 14Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ‘Emme tahdo tätä kuninkaaksemme‘. 15Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. 16Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ‘Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää‘. 17Ja hän sanoi hänelle: ‘Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia‘. 18Ja toinen tuli ja sanoi: ‘Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää‘. 19Niin hän sanoi tällekin: ‘Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia‘. 20Vielä tuli yksi ja sanoi: ‘Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. 21Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.‘ 22Hän sanoi hänelle: ‘Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; 23miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?‘ 24Ja hän sanoi vieressä seisoville: ‘Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää‘. 25- Niin he sanoivat hänelle: ‘Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää‘. - 26‘Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 27Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.‘ “ 28Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin. 29Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan 30sanoen: “Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. 31Ja jos joku kysyy teiltä: ‘Miksi te sen päästätte?‘ niin sanokaa näin: ‘Herra tarvitsee sitä‘.” 32Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut. 33Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: “Miksi te päästätte varsan?” 34Niin he sanoivat: “Herra tarvitsee sitä”. 35Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. 36Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. 37Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, 38sanoen: “Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” 39Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: “Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. 40Mutta hän vastasi ja sanoi: “Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”. 41Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä 42ja sanoi: “Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. 43Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; 44ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” 45Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos 46ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone‘, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” 47Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi; 48mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.

will be added

X\