Luukaksen evankeliumi 18

1Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. 2Hän sanoi: “Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. 3Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: ‘Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan‘. 4Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: ‘Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, 5niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni‘.” 6Niin Herra sanoi: “Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! 7Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? 8Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” 9Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: 10“Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 11Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 12Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.‘ 13Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen‘. 14Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” 15Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. 16Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 17Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” 18Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” 19Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. 20Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tee huorin‘, ‘Älä tapa‘, ‘Älä varasta‘, ‘Älä sano väärää todistusta‘, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi‘.” 21Mutta hän sanoi: “Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. 22Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: “Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua”. 23Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. 24Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: “Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! 25Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” 26Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: “Kuka sitten voi pelastua?” 27Mutta hän sanoi: “Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista”. 28Silloin Pietari sanoi: “Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua”. 29Niin hän sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, 30ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää”. 31Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: “Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. 32Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; 33ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.” 34Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin. 35Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. 36Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli. 37He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse. 38Niin hän huusi sanoen: “Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!” 39Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: “Daavidin poika, armahda minua!” 40Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: 41“Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Hän sanoi: “Herra, että saisin näköni jälleen”. 42Niin Jeesus sanoi hänelle: “Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut”. 43Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.

will be added

X\