Luukaksen evankeliumi 17

1Ja hän sanoi opetuslapsillensa: “Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! 2Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä. 3Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. 4Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: ‘Minä kadun‘, niin anna hänelle anteeksi.” 5Ja apostolit sanoivat Herralle: “Lisää meille uskoa”. 6Niin Herra sanoi: “Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ‘Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen‘, ja se tottelisi teitä. 7Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ‘Käy heti aterialle‘? 8Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ‘Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä‘? 9Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? 10Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ‘Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään‘.” 11Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa. 12Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; 13ja he korottivat äänensä ja sanoivat: “Jeesus, mestari, armahda meitä!” 14Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: “Menkää ja näyttäkää itsenne papeille”. Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat. 15Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä 16ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. 17Niin Jeesus vastasi ja sanoi: “Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? 18Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?” 19Ja hän sanoi hänelle: “Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut”. 20Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: “Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, 21eikä voida sanoa: ‘Katso, täällä se on‘, tahi: ‘Tuolla‘; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. 22Ja hän sanoi opetuslapsillensa: “Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä. 23Ja teille sanotaan: ‘Katso, tuolla hän on!‘ ‘Katso, täällä!‘ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. 24Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva. 25Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi. 26Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: 27he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. 28Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, 29mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, 30samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. 31Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. 32Muistakaa Lootin vaimoa! 33Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. 34Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 35Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.” 36Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: “Missä, Herra?” Niin hän sanoi heille: “Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat”.

will be added

X\