Valitusvirret 3

1Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. 2Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. 3Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. 4Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. 5Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla. 6Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet. 7Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. 8Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. 9Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. 10Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. 11Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. 12Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. 13Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. 14Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. 15Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla. 16Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. 17Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. 18Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus. 19Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. 20Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. 21Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. 22Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: 23se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. 24Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. 25Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. 26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. 27Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. 28Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. 29Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa. 30Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä. 31Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; 32vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. 33Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia. 34Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa, 35kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä, 36kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi? 37Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt? 38Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? 39Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa? 40Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö. 41Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. 42Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi, 43olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä; 44olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. 45Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa. 46Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme. 47Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen. 48Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. 49Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä 50siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta. 51Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden. 52Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni. 53He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä. 54Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa. 55Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. 56Sinä kuulit minun huutoni: “Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää”. 57Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: “Älä pelkää”. 58Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni. 59Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus. 60Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan. 61Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan. 62Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää. 63Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna. 64Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot. 65Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi. 66Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

will be added

X\