Tuomarien kirja 6

1Mutta israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. 2Ja Israel sai tuntea Midianin käden voimaa, ja israelilaiset tekivät suojakseen midianilaisia vastaan ne onkalot, joita on vuorissa, ja luolat ja vuorilinnat. 3Ja joka kerta kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa. 4He leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja. 5Sillä he lähtivät liikkeelle laumoineen ja telttoineen, he tulivat monilukuisina kuin heinäsirkat, heillä ja heidän kameleillaan ei ollut määrää, ja he tulivat maahan sitä hävittämään. 6Niin Israel joutui suureen kurjuuteen midianilaisten tähden; ja israelilaiset huusivat Herraa. 7Ja kun israelilaiset huusivat Herraa Midianin tähden, 8lähetti Herra israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä; 9minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajainne käsistä; minä karkoitin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. 10Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuulleet minun ääntäni.” 11Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta. 12Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: “Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!” 13Niin Gideon vastasi hänelle: “Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: ‘Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä‘? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin.” 14Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: “Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut”. 15Hän vastasi hänelle: “Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä.” 16Herra sanoi hänelle: “Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niinkuin yhden ainoan miehen”. 17Mutta hän sanoi hänelle: “Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin osoita minulle tunnusteolla, että sinä itse puhut minun kanssani. 18Älä poistu täältä, ennenkuin minä tulen takaisin sinun luoksesi ja tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi.” Hän sanoi: “Minä jään, kunnes sinä tulet takaisin”. 19Gideon meni ja valmisti vohlan, ja eefa-mitan jauhoja happamattomiksi leiviksi, pani lihan koriin ja liemen pataan ja vei ne hänen luoksensa tammen alle ja pani ne tarjolle. 20Mutta Jumalan enkeli sanoi hänelle: “Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi”. Ja hän teki niin. 21Ja Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä; niin kalliosta nousi tuli, ja se kulutti lihan ja happamattomat leivät. Ja Herran enkeli katosi hänen silmistänsä. 22Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: “Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!” 23Mutta Herra sanoi hänelle: “Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole.” 24Silloin Gideon rakensi siihen Herralle alttarin ja pani sen nimeksi: “Herra on rauha”. Se on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa. 25Ja sinä yönä Herra sanoi hänelle: “Ota härkä, joka isälläsi on, ja toinen seitsenvuotias härkä ja hajota Baalin alttari, joka isälläsi on, ja hakkaa maahan asera-karsikko, joka on sen vieressä. 26Ja rakenna ladotuista kivistä alttari Herralle, Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle; ota sitten se toinen härkä ja uhraa se polttouhriksi halkojen päällä, jotka saat hakkaamastasi asera-karsikosta.” 27Niin Gideon otti palvelijoitaan kymmenen miestä ja teki, niinkuin Herra oli hänelle puhunut. Mutta kun hän isänsä perhettä ja kaupungin miehiä peljäten ei uskaltanut tehdä sitä päivällä, teki hän sen yöllä. 28Kun kaupungin miehet varhain seuraavana aamuna nousivat, niin katso, Baalin alttari oli kukistettu ja asera-karsikko sen vierestä hakattu maahan, ja se toinen härkä oli uhrattu polttouhriksi vastarakennetulla alttarilla. 29Niin he sanoivat toinen toiselleen: “Kuka on tämän tehnyt?” Ja kun he tutkivat ja tiedustelivat, niin sanottiin: “Gideon, Jooaan poika, on sen tehnyt”. 30Silloin kaupungin miehet sanoivat Jooaalle: “Tuo tänne poikasi, hänen täytyy kuolla, sillä hän on kukistanut Baalin alttarin ja hakannut maahan asera-karsikon sen vierestä”. 31Mutta Jooas vastasi kaikille, jotka seisoivat hänen ympärillään: “Tekö ajatte Baalin asiaa, tekö autatte häntä? Se, joka ajaa hänen asiaansa, rangaistakoon kuolemalla ennen huomisaamua. Jos hän on jumala, ajakoon itse asiansa, koska kukistettu alttari oli hänen.” 32Sinä päivänä Gideon sai nimekseen Jerubbaal, sillä sanottiin: “Baal ajakoon itse asiansa häntä vastaan, koska hän on kukistanut hänen alttarinsa”. 33Kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet olivat kokoontuneet yhteen, tulleet virran yli ja leiriytyneet Jisreelin tasangolle. 34Silloin Herran henki täytti Gideonin; hän puhalsi pasunaan, ja niin abieserilaiset kutsuttiin koolle seuraamaan häntä. 35Ja hän lähetti sanansaattajia koko Manasseen, niin että heidätkin kutsuttiin koolle seuraamaan häntä; samoin hän lähetti sanansaattajat Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämä lähtivät vihollisia vastaan. 36Silloin Gideon sanoi Jumalalle: “Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niinkuin olet puhunut, 37niin katso, minä panen nämä kerityt villat puimatantereelle: jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa muuten jää kuivaksi, niin minä siitä tiedän, että sinä minun kädelläni vapautat Israelin, niinkuin olet puhunut”. 38Ja tapahtui niin. Sillä kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, pusersi hän kastetta villoista koko vesimaljan täyden. 39Ja Gideon sanoi Jumalalle: “Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä kerran puhun. Anna minun vielä kerta tehdä koetus villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan.” 40Ja Jumala teki niin sinä yönä; ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan.

will be added

X\