Johanneksen evankeliumi 8

1Mutta Jeesus meni Öljymäelle. 2Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. 3Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle 4ja sanoivat Jeesukselle: “Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. 5Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” 6Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. 7Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. 8Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. 9Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. 10Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: “Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” 11Hän vastasi: “Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. 12Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: “Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”. 13Niin fariseukset sanoivat hänelle: “Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä”. 14Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen. 15Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään. 16Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt. 17Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä. 18Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.” 19Niin he sanoivat hänelle: “Missä sinun isäsi on?” Jeesus vastasi: “Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni”. 20Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä, opettaessaan pyhäkössä; eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. 21Niin Jeesus taas sanoi heille: “Minä menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla.” 22Niin juutalaiset sanoivat: “Ei kai hän aikone tappaa itseänsä, koska sanoo: ‘Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla‘?” 23Ja hän sanoi heille: “Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. 24Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” 25Niin he sanoivat hänelle: “Kuka sinä olet?” Jeesus sanoi heille: “Juuri se, mitä minä puhunkin teille. 26Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla.” 27Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä. 28Niin Jeesus sanoi heille: “Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. 29Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.” 30Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen. 31Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; 32ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. 33He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi‘?” 34Jeesus vastasi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 35Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. 36Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. 37Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. 38Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne.” 39He vastasivat ja sanoivat hänelle: “Aabraham on meidän isämme”. Jeesus sanoi heille: “Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. 40Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. 41Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: “Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala”. 42Jeesus sanoi heille: “Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. 43Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. 44Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. 45Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. 46Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? 47Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” 48Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: “Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?” 49Jeesus vastasi: “Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua. 50Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee. 51Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” 52Juutalaiset sanoivat hänelle: “Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: ‘Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa‘. 53Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?” 54Jeesus vastasi: “Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: ‘Hän on meidän Jumalamme‘, 55ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. 56Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” 57Niin juutalaiset sanoivat hänelle: “Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!” 58Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut”. 59Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.

will be added

X\