Johanneksen evankeliumi 10

1“Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. 2Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. 3Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. 4Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. 5Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” 6Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. 7Niin Jeesus vielä sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. 8Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. 9Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. 10Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. 11Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. 12Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. 13Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. 14Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, 15niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. 16Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. 17Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. 18Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” 19Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden. 20Ja useat heistä sanoivat: “Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?” 21Toiset sanoivat: “Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?” 22Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. 23Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. 24Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: “Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.” 25Jeesus vastasi heille: “Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. 26Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. 27Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 28Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. 29Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. 30Minä ja Isä olemme yhtä.” 31Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet. 32Jeesus vastasi heille: “Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?” 33Juutalaiset vastasivat hänelle: “Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi”. 34Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia‘? 35Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin - 36niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ‘Sinä pilkkaat Jumalaa‘, sentähden että minä sanoin: ‘Minä olen Jumalan Poika‘? 37Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. 38Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.” 39Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä. 40Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä. 41Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: “Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta”. 42Ja monet siellä uskoivat häneen.

will be added

X\