Jobin kirja 24

1“Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä? 2Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle. 3Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän. 4He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä. 5Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä. 6Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä. 7Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä. 8He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota. 9Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti. 10He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä. 11Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa. 12Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta. 13Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla. 14Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas. 15Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: ‘Ei yksikään silmä minua näe‘, ja hän panee peiton kasvoillensa. 16He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta. 17Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut.” - 18“Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle. 19Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät. 20Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu. 21Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt.” - 22“Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään. 23Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä. 24He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä. 25Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?”

will be added

X\