Jobin kirja 23

1Job vastasi ja sanoi: 2“Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden. 3Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen! 4Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla. 5Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi. 6Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua. 7Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi. 8Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; 9jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. 10Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin. 11Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. 12Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni. 13Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. 14Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon. 15Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä. 16Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut. 17Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää.”

will be added

X\