Jobin kirja 20

1Naemalainen Soofar lausui ja sanoi: 2“Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu. 3Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen. 4Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin? 5Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys. 6Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti, 7katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: ‘Missä hän on ?‘ 8Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky. 9Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe. 10Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa. 11Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa. 12Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle, 13säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa, 14niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä. 15Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa. 16Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa. 17Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja. 18Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen. 19Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella. 20Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan. 21Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä. 22Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat. 23Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään. 24Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi; 25kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet, 26kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa. 27Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan. 28Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet. 29Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää.”

will be added

X\