Jobin kirja 15

1Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: 2“Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella? 3Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä? 4Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta. 5Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen. 6Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan. 7Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat? 8Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi? 9Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi? 10Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi. 11Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin? 12Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi, 13niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja? 14Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! 15Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä, 16saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä. 17Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt, 18mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet, 19niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut: 20‘Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty. 21Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä. 22Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty. 23Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä. 24Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen. 25Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan, 26ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa; 27koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi, 28asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, 29jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden. 30Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä. 31Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus. 32Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi. 33Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. 34Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat. 35He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.‘ “

will be added

X\