Jesajan kirja 40

1“Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”, sanoo teidän Jumalanne. 2“Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä.” 3Huutavan ääni kuuluu: “Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. 4Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. 5Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.” 6Ääni sanoo: “Julista!” Toinen vastaa: “Mitä minun pitää julistaman?” Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: 7ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. 8Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. 9Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: “Katso, teidän Jumalanne!” 10Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. 11Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita. 12Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa‘alla kukkulat? 13Kuka on Herran Henkeä ohjannut, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa? 14Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien? 15Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa‘assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän. 16Ei Libanon riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi. 17Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä. 18Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette? 19Jumalankuvanko? - Sen valaa valaja, ja kultaseppä kullalla päällystää, sepittää sille hopeaketjut. 20Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju. 21Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet? 22Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. 23Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi. 24Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret. 25“Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin”, sanoo Pyhä. 26Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. 27Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: “Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta”? 28Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 29Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 30Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 31mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

will be added

X\