1 Mooseksen kirja 44

1Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: “Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun. 2Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa.” Ja hän teki, niinkuin Joosef käski. 3Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle. 4Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: “Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: ‘Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla? 5Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.‘ “ 6Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat. 7He vastasivat hänelle: “Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin! 8Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta? 9Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi.” 10Hän vastasi: “Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi.” 11Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä. 12Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. 13Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin. 14Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä. 15Silloin Joosef sanoi heille: “Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?” 16Juuda vastasi: “Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi.” 17Hän sanoi: “Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo.” 18Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: “Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao! 19Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: ‘Onko teillä isää tai veljeä?‘ 20Me vastasimme herralleni: ‘Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä‘. 21Niin sinä sanoit palvelijoillesi: ‘Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä‘. 22Me vastasimme herralleni: ‘Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi‘. 23Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: ‘Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä‘. 24Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat. 25Niin isämme sanoi: ‘Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita‘. 26Me sanoimme: ‘Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme‘. 27Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: ‘Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 28Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt. 29Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.‘ 30Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, 31niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. 32Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: ‘Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani‘. 33Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa. 34Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi.”

will be added

X\