1 Mooseksen kirja 29

1Ja Jaakob lähti matkaan ja tuli Idän miesten maalle. 2Ja katso, hän huomasi kedolla kaivon, ja katso, sen ääressä makasi kolme lammaslaumaa, sillä siitä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Ja kaivon suulla oli suuri kivi. 3Sentähden annettiin kaikkien laumojen kokoontua sinne ja sitten vieritettiin kivi kaivon suulta ja juotettiin lampaat, jonka jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle. 4Ja Jaakob sanoi heille: “Veljeni, mistä te olette?” He vastasivat: “Harranista olemme”. 5Hän kysyi heiltä: “Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojan?” He vastasivat: “Tunnemme”. 6Ja hän kysyi heiltä: “Voiko hän hyvin?” He vastasivat: “Hyvin hän voi; ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolla lammasten kanssa”. 7Hän sanoi: “Vielä on täysi päivä ja liian aikaista koota lauma; juottakaa lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle”. 8He vastasivat: “Emme voi, ennenkuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta; sitten juotamme lampaat”. 9Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hänen oli tapana olla paimenessa. 10Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja enonsa Laabanin lampaat, astui hän esiin ja vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa Laabanin lampaat. 11Ja Jaakob suuteli Raakelia ja korotti äänensä ja itki. 12Niin Jaakob ilmoitti Raakelille, että hän oli hänen isänsä sukulainen ja Rebekan poika; ja Raakel riensi pois ja ilmoitti sen isällensä. 13Kun Laaban kuuli kerrottavan Jaakobista, sisarensa pojasta, riensi hän häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä ja toi hänet kotiinsa; ja hän kertoi Laabanille kaikki, mitä oli tapahtunut. 14Ja Laaban sanoi hänelle: “Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani”. Ja hän asui hänen luonaan kuukauden päivät. 15Ja Laaban sanoi Jaakobille: “Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva.” 16Mutta Laabanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel. 17Ja Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. 18Ja Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: “Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi”. 19Laaban vastasi: “Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni”. 20Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä. 21Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: “Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä”. 22Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot; 23mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen. 24Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi. 25Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: “Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?” 26Laaban vastasi: “Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa. 27Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta.” 28Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi. 29Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi. 30Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta. 31Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön. 32Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: “Herra on nähnyt minun kurjuuteni; nyt on mieheni rakastava minua”. 33Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: “Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja on antanut minulle myös tämän”. Niin hän antoi hänelle nimen Simeon. 34Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: “Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa”. Sentähden hän antoi hänelle nimen Leevi. 35Ja hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: “Nyt minä kiitän Herraa”. Sentähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

will be added

X\