1 Mooseksen kirja 27

1Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: “Poikani!” Tämä vastasi hänelle: “Tässä olen”. 2Niin hän sanoi: “Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen. 3Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa. 4Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen.” 5Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä, 6puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: “Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan: 7‘Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen‘. 8Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken: 9mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa. 10Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee.” 11Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: “Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen. 12Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään pilkkaajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta.” 13Hänen äitinsä sanoi hänelle: “Kohdatkoon se kirous minua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda”. 14Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan. 15Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle. 16Mutta vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa. 17Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen. 18Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: “Isäni!” Hän vastasi: “Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?” 19Jaakob sanoi isällensä: “Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut.” 20Mutta Iisak sanoi pojalleen: “Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?” Hän vastasi: “Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni”. 21Niin Iisak sanoi Jaakobille: “Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö”. 22Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: “Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet”. 23Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet. 24Vielä hän kysyi: “Oletko sinä todella minun poikani Eesau?” Hän vastasi: “Olen”. 25Silloin hän sanoi: “Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut”. Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi. 26Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: “Tule tänne ja suutele minua, poikani”. 27Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: “Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut. 28Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin. 29Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.” 30Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä. 31Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: “Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut”. 32Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: “Kuka olet?” Hän vastasi: “Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi”. 33Silloin Iisak säikähtyi kovin ja sanoi: “Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva.” 34Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: “Siunaa minutkin, isäni!” 35Mutta hän vastasi: “Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen”. 36Niin hän sanoi: “Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen.” Ja hän kysyi: “Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?” 37Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: “Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?” 38Eesau sanoi isällensä: “Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!” Ja Eesau korotti äänensä ja itki. 39Niin hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: “Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. 40Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi.” 41Ja Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut; ja Eesau ajatteli itsekseen: “Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme; silloin minä tapan veljeni Jaakobin”. 42Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista; ja hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: “Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut. 43Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene minun veljeni Laabanin luo Harraniin 44ja jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu, 45kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unhottaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkätähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!” 46Ja Rebekka sanoi Iisakille: “Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?”

will be added

X\