1 Mooseksen kirja 24

1Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa. 2Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: “Pane kätesi kupeeni alle. 3Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun, 4vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.” 5Palvelija sanoi hänelle: “Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?” 6Aabraham vastasi hänelle: “Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne. 7Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: ‘Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan‘, hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni. 8Mutta jos tyttö ei tahdo seurata sinua, niin olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin.” 9Niin palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen. 10Ja palvelija otti herransa kameleista kymmenen sekä kaikkinaisia kalleuksia herransa tavaroista; ja hän nousi ja lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin. 11Ja hän antoi kamelien asettua kaupungin ulkopuolelle vesikaivon ääreen lepäämään, illan suussa, jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan. 12Ja hän sanoi: “Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille. 13Katso, minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä. 14Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: ‘Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni‘, ja joka vastaa: ‘Juo, minä juotan kamelisikin‘, on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille; ja siitä minä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni.” 15Tuskin hän oli lakannut puhumasta, niin tuli siihen Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär; ja hänellä oli vesiastia olallaan. 16Ja tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Ja hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös. 17Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: “Anna minun juoda vähän vettä astiastasi”. 18Hän vastasi: “Juo, herrani”. Ja hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda. 19Ja annettuaan hänen juoda hän sanoi: “Minä ammennan vettä myös sinun kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen”. 20Niin hän tyhjensi nopeasti astiansa kaukaloon ja riensi jälleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen. 21Ja mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei. 22Kun kamelit olivat juoneet, otti mies kultaisen nenärenkaan, joka painoi puolen sekeliä, ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä. 23Ja hän kysyi: “Kenenkä tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yötä ollaksemme?” 24Hän vastasi hänelle: “Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär”. 25Ja hän sanoi hänelle vielä: “Meillä on runsaasti olkia ja rehua; myöskin yösijaa on meillä antaa”. 26Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa 27ja sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoansa ja totuuttansa minun herraltani. Herra on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin.” 28Mutta tyttö riensi ilmoittamaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut. 29Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban; ja Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle. 30Sillä kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa käsissä ja kuuli sisarensa Rebekan kertovan ja sanovan: “Näin mies puhui minulle”, meni hän miehen luo; ja katso, hän seisoi vielä kamelien luona lähteellä. 31Ja hän sanoi hänelle: “Tule sisään, sinä Herran siunattu. Minkätähden seisot ulkona? Minä olen valmistanut tilaa talossa ja sijaa kameleille.” 32Niin mies tuli taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi kameleille olkia ja rehua sekä hänelle ja hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesemiseksi. 33Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: “En syö, ennenkuin olen puhunut asiani”. Laaban vastasi: “Puhu”. 34Hän sanoi: “Minä olen Aabrahamin palvelija. 35Herra on suuresti siunannut minun herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies; hän on antanut hänelle pikkukarjaa ja raavaskarjaa, hopeata ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja. 36Ja Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällänsä synnyttänyt herralleni pojan; ja tälle hän on antanut kaiken omaisuutensa. 37Ja herrani vannotti minua sanoen: ‘Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun, 38vaan mene minun isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä pojalleni vaimo‘. 39Silloin minä sanoin herralleni: ‘Entä jos tyttö ei seuraa minua?‘ 40Hän vastasi minulle: ‘Herra, jonka edessä minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun kanssasi ja antaa matkasi onnistua, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä. 41Silloin, kun saavut sukuni luo, olet vapaa valasta, jonka minulle vannoit; jos he eivät häntä sinulle anna, olet valasta vapaa‘. 42Niin minä tänään tulin lähteelle ja sanoin: ‘Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, jos annat onnistua sen matkan, jolla olen, 43salli tapahtua niin, että se neitonen, joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä ja sanoessani hänelle: ‘Anna minun juoda vähän vettä astiastasi‘, 44vastaa minulle: ‘Juo itse, ja minä ammennan myös sinun kameleillesi‘ - että hän on se vaimo, jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle. 45Tuskin olin lakannut näin puhumasta itsekseni, niin katso, Rebekka tuli sinne, vesiastia olallansa, astui alas lähteelle ja ammensi. Ja minä sanoin hänelle: ‘Anna minun juoda‘. 46Hän laski nopeasti astian alas olaltansa ja sanoi: ‘Juo, minä juotan myös sinun kamelisi‘. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit. 47Ja minä kysyin häneltä sanoen: ‘Kenenkä tytär sinä olet?‘ Hän vastasi: ‘Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär‘. Niin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä. 48Ja minä kumarruin maahan ja rukoilin Herraa, kiittäen Herraa, minun herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeata tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen. 49Ja jos nyt tahdotte osoittaa suosiota ja uskollisuutta minun herralleni, niin ilmoittakaa se minulle; jollette, niin ilmoittakaa minulle sekin, kääntyäkseni toisaalle, oikealle tai vasemmalle.” 50Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: “Herralta tämä on tullut; emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa. 51Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niinkuin Herra on sanonut.” 52Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen. 53Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja. 54Ja he söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, sanoi hän: “Päästäkää minut menemään herrani luo”. 55Tytön veli ja äiti vastasivat: “Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä.” 56Mutta hän sanoi heille: “Älkää viivyttäkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo.” 57He vastasivat: “Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään”. 58Ja he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: “Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?” Hän vastasi: “Tahdon”. 59Niin he lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana. 60Ja he siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: “Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!” 61Ja Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Niin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle. 62Ja Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta; hän asui näet Etelämaassa. 63Ja Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle käyskentelemään, ja kun hän nosti silmänsä, näki hän kamelien lähestyvän. 64Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, laskeutui hän nopeasti maahan kamelin selästä 65ja kysyi palvelijalta: “Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä vastaan?” Palvelija vastasi: “Hän on minun herrani”. Niin hän otti hunnun ja verhoutui siihen. 66Ja palvelija kertoi Iisakille kaikki, mitä hän oli toimittanut. 67Ja Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.

will be added

X\