2 Samuelin kirja 22

1Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi: 2“Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! 3Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta! 4‘Ylistetty olkoon Herra‘ - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. 5Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. 6Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. 7Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. 8Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. 9Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. 10Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. 11Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä. 12Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet. 13Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet. 14Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua. 15Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät. 16Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta. 17Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. 18Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. 19He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. 20Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. 21Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. 22Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. 23Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä. 24Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. 25Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä. 26Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton; 27puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. 28Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät. 29Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni. 30Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. 31Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. 32Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme? 33se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä, 34tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, 35joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään. 36Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi. 37Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. 38Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun. 39Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle. 40Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. 41Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan. 42He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa. 43Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan. 44Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. 45Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. 46Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa. 47Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio, 48Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle; 49sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. 50Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta; 51sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.”

will be added

X\