2 Samuelin kirja 14

1Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen, 2lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle: “Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niinkuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa. 3Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin.” Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa. 4Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoillensa maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: “Auta, kuningas!” 5Kuningas sanoi hänelle: “Mikä sinun on?” Hän vastasi: “Totisesti, minä olen leskivaimo; mieheni on kuollut. 6Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he tulivat riitaan keskenänsä kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi. 7Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: ‘Anna tänne veljensä surmaaja, että me otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin‘. Niin he sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.” 8Kuningas sanoi vaimolle: “Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta”. 9Mutta tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle: “Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa”. 10Kuningas sanoi: “Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle niin, ja hän ei enää sinuun koske”. 11Vaimo sanoi: “Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minun poikaani tuhottaisi”. Silloin hän sanoi: “Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan”. 12Mutta vaimo sanoi: “Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle”. Hän vastasi: “Puhu”. 13Vaimo sanoi: “Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi. 14Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi. 15Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään; silloin ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan. 16Niin, kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että minun poikani Jumalan perintöosasta. 17Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi.” 18Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: “Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn”. Vaimo sanoi: “Herrani, kuningas, puhukoon”. 19Kuningas kysyi: “Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?” Vaimo vastasi ja sanoi: “Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun. 20Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu.” 21Silloin kuningas sanoi Jooabille: “Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom”. 22Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: “Nyt palvelijasi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan”. 23Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin. 24Mutta kuningas sanoi: “Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko minun kasvojeni eteen”. Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, mutta ei tullut kuninkaan kasvojen eteen. 25Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti ei ollut hänessä yhtään virheä. 26Ja kun hän ajatti hiuksensa - aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa - niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa. 27Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar; hän oli kaunis nainen. 28Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, tulematta kuninkaan kasvojen eteen. 29Ja Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo; mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Ja hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla. 30Silloin hän sanoi palvelijoillensa: “Katsokaa, Jooabin maapalsta on minun maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa; menkää ja sytyttäkää se palamaan”. Ja Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan. 31Niin Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: “Miksi sinun palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?” 32Absalom vastasi Jooabille: “Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon tulla kuninkaan kasvojen eteen; ja jos minussa on vääryys, niin surmatkoon hän minut.” 33Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi hänelle tämän. Ja hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan tykö ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. Ja kuningas suuteli Absalomia.

will be added

X\