1 Samuelin kirja 9

1Benjaminissa oli mies, hyvin varakas, nimeltä Kiis, Abielin poika, joka oli Serorin poika, joka Bekoratin poika, joka Afiahin poika, joka erään benjaminilaisen miehen poika. 2Hänellä oli poika, nimeltä Saul, nuori, kaunis mies. Israelilaisten joukossa ei ollut kauniimpaa miestä kuin hän: hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa. 3Ja Kiisiltä, Saulin isältä, olivat aasintammat joutuneet kateisiin, ja Kiis sanoi pojallensa Saulille: “Ota palvelijoista joku mukaasi, nouse ja mene etsimään aasintammoja”. 4Niin hän kulki Efraimin vuoriston halki, ja hän kulki Salisan maan halki; mutta he eivät löytäneet niitä. Ja he kulkivat Saalimin maan halki, eikä niitä ollut sielläkään; sitten he kulkivat Benjaminin maan halki eivätkä löytäneet niitä. 5Kun he olivat tulleet Suufin maahan, sanoi Saul palvelijallensa, joka hänellä oli mukanaan: “Tule, palatkaamme kotiin; muutoin isäni käy levottomaksi meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat”. 6Mutta palvelija sanoi hänelle: “Katso, tässä kaupungissa on Jumalan mies, arvossa pidetty mies; kaikki, mitä hän sanoo, se varmasti toteutuu. Menkäämme nyt sinne; kenties hän ilmaisee meille jotakin matkasta, jolla olemme.” 7Niin Saul sanoi palvelijallensa: “Jos menemme sinne, niin mitä me viemme sille miehelle? Sillä leipä on loppunut repuistamme, eikä meillä ole muutakaan lahjaa vietäväksi Jumalan miehelle. Vai onko meillä mitään?” 8Palvelija vastasi vielä Saulille ja sanoi: “Katso, tässä on minulla neljännes sekeliä hopeata; minä annan sen Jumalan miehelle, että hän ilmaisisi meille jotakin matkastamme”. 9- Muinoin sanottiin Israelissa, kun mentiin kysymään Jumalalta, näin: “Tulkaa, menkäämme näkijän luo”. Sillä sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi. - 10Saul vastasi palvelijallensa: “Puheesi on hyvä; tule, menkäämme”. Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli. 11Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, kohtasivat he tyttöjä, jotka olivat menossa vettä ammentamaan. Näiltä he kysyivät: “Onko näkijä täällä?” 12Nämä vastasivat heille ja sanoivat: “On, katso, hän on tuolla edessäpäin. Riennä, sillä hän on juuri nyt tullut kaupunkiin, koska kansalla tänä päivänä on teurasuhrit uhrikukkulalla. 13Kun tulette kaupunkiin, tapaatte hänet, ennenkuin hän menee uhrikukkulalle aterioimaan; sillä kansa ei aterioi, ennenkuin hän tulee. Kun hän on siunannut uhrin, sitten vasta kutsuvieraat aterioivat. Menkää siis sinne, sillä juuri nyt te hänet tapaatte.” 14Ja he menivät kaupunkiin. Kun he tulivat kaupunkiin, niin katso, Samuel tuli heitä vastaan menossa uhrikukkulalle. 15Mutta päivää ennen Saulin tuloa oli Herra ilmoittanut ja sanonut Samuelille: 16“Huomenna tähän aikaan minä lähetän sinun tykösi miehen Benjaminin maasta. Voitele hänet minun kansani Israelin ruhtinaaksi. Hän on vapauttava minun kansani filistealaisten käsistä. Sillä minä olen katsonut kansani puoleen, sen huuto on tullut minun eteeni.” 17Kun Samuel näki Saulin, ilmoitti Herra hänelle: “Katso, tässä on mies, josta minä olen sinulle sanonut: ‘Tämä on vallitseva minun kansaani‘ “. 18Saul meni Samuelin tykö keskelle porttia ja sanoi: “Sano minulle, missä on näkijän asunto?” 19Samuel vastasi Saulille ja sanoi: “Minä olen näkijä. Mene minun edelläni uhrikukkulalle. Aterioikaa tänä päivänä minun kanssani; huomenaamuna minä päästän sinut menemään, ja kaikki, mitä sinulla on sydämelläsi, minä selvitän sinulle. 20Äläkä enää ole huolissasi aasintammoista, jotka ovat olleet sinulta kateissa kolme päivää, sillä ne ovat löytyneet. Ja kenen on kaikki, mitä kallisarvoisinta Israelissa on, jollei sinun ja kaiken sinun isäsi perheen?” 21Saul vastasi ja sanoi: “Minähän olen benjaminilainen, olen sukukunnasta, joka on Israelin pienimpiä, ja minun sukuni on vähäisin kaikista Benjaminin sukukunnan suvuista. Miksi puhut minulle näin?” 22Mutta Samuel otti Saulin palvelijoinensa ja vei heidät ruokailuhuoneeseen ja antoi heille ylimmän sijan kutsuvierasten joukossa, joita oli noin kolmekymmentä miestä. 23Ja Samuel sanoi keittäjälle: “Tuo tänne se kappale, jonka minä sinulle annoin ja josta minä sinulle sanoin: ‘Pane se syrjään‘ “. 24Niin keittäjä otti reiden, ja mitä siihen kuului, ja pani sen Saulin eteen. Ja Samuel sanoi: “Katso, tässä pannaan sinun eteesi se, mikä on varattu; syö siitä. Sillä juuri täksi hetkeksi se säästettiin sinua varten, kun minä sanoin: ‘Minä olen kutsunut kansan‘.” Niin Saul aterioi Samuelin kanssa sinä päivänä. 25Kun he sitten olivat tulleet uhrikukkulalta alas kaupunkiin, puhui hän Saulin kanssa katolla. Ja he nousivat varhain. 26Niin Samuel aamun sarastaessa kutsui Saulia katolta ja sanoi: “Nouse, minä lähden saattamaan sinua”. Saul nousi, ja hän ja Samuel menivät yhdessä ulos. 27Kun he tulivat alas kaupungin laitaan, sanoi Samuel Saulille: “Sano palvelijalle, että hän menee meidän edellämme” - ja tämä meni edelle - “mutta pysähdy sinä hetkeksi tähän, niin minä julistan sinulle Jumalan sanan”.

will be added

X\