1 Samuelin kirja 24

1Mutta Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorten huipuilla. 2Ja kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, ilmoitettiin hänelle: “Katso, Daavid on Een-Gedin erämaassa”. 3Niin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta. 4Ja kun hän tuli tien varrella oleville karjatarhoille, oli siellä luola; ja Saul meni luolaan tarpeelleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä. 5Niin Daavidin miehet sanoivat hänelle: “Katso, tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: ‘Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi, tehdäksesi hänelle, mitä hyväksi näet‘ “. Ja Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä. 6Mutta sen jälkeen Daavidin omatunto soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. 7Ja hän sanoi miehillensä: “Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu”. 8Ja Daavid kovisti miehiänsä eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Niin Saul nousi luolasta ja meni matkaansa. 9Senjälkeen Daavid myös nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: “Minun herrani, kuningas!” Kun Saul katsahti taaksensa, kumartui Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. 10Ja Daavid sanoi Saulille: “Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: ‘Daavid hankkii sinulle onnettomuutta‘? 11Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: ‘Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu‘. 12Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. 13Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu. 14On, niinkuin vanha sananlasku sanoo: ‘Jumalattomuus tulee jumalattomista‘; mutta minun käteni ei sinuun satu. 15Kenen jälkeen Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua! 16Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun; hän nähköön ja ajakoon minun asiani ja auttakoon minut sinun käsistäsi oikeuteeni.” 17Kun Daavid oli päättänyt tämän puheensa Saulille, sanoi Saul: “Eikö se ole sinun äänesi, poikani Daavid?” Ja Saul korotti äänensä ja itki. 18Ja hän sanoi Daavidille: “Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. 19Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. 20Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. 21Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. 22Niin vanno nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.” Ja Daavid vannoi Saulille. Sitten Saul meni kotiinsa; mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat vuorilinnaan.

will be added

X\