1 Samuelin kirja 10

1Silloin Samuel otti öljyastian, vuodatti öljyä hänen päähänsä, suuteli häntä ja sanoi: “Katso, Herra on voidellut sinut perintöosansa ruhtinaaksi. 2Kun sinä tänä päivänä lähdet minun luotani, kohtaat sinä Raakelin haudan luona Selsahissa Benjaminin rajalla kaksi miestä; ne sanovat sinulle: ‘Aasintammat, joita olet lähtenyt etsimään, ovat löytyneet; katso, isäsi on heittänyt mielestään aasintammat, kun on levoton teidän tähtenne ja sanoo: Mitä minä voisin tehdä poikani avuksi?‘ 3Ja kun menet siitä edemmäksi ja tulet Taaborin tammelle, tulee siellä sinua vastaan kolme miestä menossa Jumalan eteen Beeteliin. Yksi kantaa kolmea vohlaa, toinen kantaa kolmea leipäkakkua, ja kolmas kantaa viinileiliä. 4Ne tervehtivät sinua ja antavat sinulle kaksi leipää; ota ne heiltä. 5Senjälkeen sinä tulet Jumalan Gibeaan, jossa filistealaisten maaherrat ovat. Ja tullessasi sinne kaupunkiin sinä kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta hurmoksissaan, harppu, vaskirumpu, huilu ja kannel edellänsä. 6Ja Herran henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niinkuin hekin; ja sinä muutut toiseksi mieheksi. 7Ja kun nämä ennusmerkit käyvät toteen, niin tee, mikä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on sinun kanssasi. 8Mene sitten minun edelläni Gilgaliin, niin minä tulen sinne sinun luoksesi uhraamaan polttouhreja ja yhteysuhreja; odota seitsemän päivää, kunnes minä tulen sinun luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä.” 9Ja kun hän käänsi selkänsä lähteäksensä Samuelin luota, muutti Jumala hänen sydämensä; ja kaikki nämä ennusmerkit kävivät sinä päivänä toteen. 10Ja kun he tulivat sinne, Gibeaan, niin katso, joukko profeettoja tuli häntä vastaan. Silloin Jumalan henki tuli häneen, ja hänkin joutui hurmoksiin heidän keskellänsä. 11Kun kaikki, jotka ennestään tunsivat hänet, näkivät hänet hurmoksissa niinkuin profeetatkin, sanoivat he toisillensa: “Mikä Kiisin pojalle on tullut? Onko Saulkin profeettain joukossa?” 12Mutta eräs sikäläisistä miehistä vastasi ja sanoi: “Kuka sitten heidän isänsä on?” - Niin tuli sananlaskuksi: “Onko Saulkin profeettain joukossa?” 13Päästyään hurmoksista hän meni uhrikukkulalle. 14Ja Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltansa: “Missä te olette käyneet?” Hän vastasi: “Aasintammoja etsimässä. Mutta kun emme niitä missään nähneet, menimme Samuelin tykö.” 15Silloin Saulin setä sanoi: “Kerro minulle, mitä Samuel teille sanoi”. 16Saul vastasi sedällensä: “Hän ilmoitti meille aasintammain löytyneen”. Mutta mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, sitä hän ei hänelle kertonut. 17Sitten Samuel kutsui kansan koolle Herran eteen Mispaan. 18Hän sanoi israelilaisille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin Israelin Egyptistä, ja minä vapautin teidät egyptiläisten käsistä sekä kaikkien niiden valtakuntien käsistä, jotka teitä sortivat. 19Mutta nyt te olette pitäneet halpana Jumalanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksistanne ja ahdingoistanne, ja olette sanoneet hänelle: ‘Aseta meille kuningas‘. Asettukaa siis Herran eteen sukukunnittain ja suvuittain.” 20Niin Samuel antoi kaikkien Israelin sukukuntien astua esiin; ja arpa osui Benjaminin sukukuntaan. 21Kun hän sitten antoi Benjaminin sukukunnan astua esiin suvuittain, osui arpa Matrin sukuun; sen jälkeen osui arpa Sauliin, Kiisin poikaan. Mutta kun häntä etsittiin, ei häntä löydetty. 22Silloin he kysyivät vielä kerran Herralta: “Onko ketään muuta vielä tullut tänne?” Herra vastasi: “Katso, hän on piiloutunut kuormastoon”. 23Niin he juoksivat ja toivat hänet sieltä, ja kun hän asettui kansan keskelle, niin hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa. 24Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: “Näettekö, kenen Herra on valinnut; sillä ei ole hänen vertaistansa koko kansan joukossa”. Niin koko kansa riemuitsi huutaen: “Eläköön kuningas!” 25Ja Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sitten Samuel päästi kaiken kansan menemään, kunkin kotiinsa. 26Ja myöskin Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan meni sotaväki, ne, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut. 27Mutta kelvottomat miehet sanoivat: “Mitä apua meille tästä on?” Ja nämä halveksivat häntä eivätkä tuoneet hänelle mitään lahjoja; mutta hän ei virkkanut mitään.

will be added

X\