1 Kuningasten kirja 22

1He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä. 2Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelin kuninkaan luo. 3Ja Israelin kuningas sanoi palvelijoillensa: “Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä.” 4Ja hän sanoi Joosafatille: “Lähdetkö sinä minun kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?” Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: “Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!” 5Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: “Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo”. 6Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: “Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?” He vastasivat: “Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin”. 7Mutta Joosafat sanoi: “Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?” 8Israelin kuningas vastasi Joosafatille: “On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika”. Joosafat sanoi: “Älköön kuningas niin puhuko”. 9Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: “Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika”. 10Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa, puimatantereella Samarian portin ovella; ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä. 11Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: “Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun”. 12Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: “Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin”. 13Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: “Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää”. 14Mutta Miika vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo”. 15Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: “Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?” Hän vastasi hänelle: “Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin”. 16Mutta kuningas sanoi hänelle: “Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?” 17Silloin hän sanoi: “Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ‘Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa‘.” 18Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?” 19Mutta hän sanoi: “Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa. 20Ja Herra sanoi: ‘Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?‘ Mikä vastasi niin, mikä näin. 21Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: ‘Minä viekoittelen hänet‘. Herra kysyi häneltä: ‘Miten?‘ 22Hän vastasi: ‘Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun‘. Silloin Herra sanoi: ‘Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin‘. 23Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.” 24Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: “Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?” 25Miika vastasi: “Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi”. 26Mutta Israelin kuningas sanoi: “Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo. 27Ja sano: ‘Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin‘.” 28Miika vastasi: “Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani”. Ja hän sanoi vielä: “Kuulkaa tämä, kaikki kansat”. 29Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin. 30Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi”. Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun. 31Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joita hänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: “Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa”. 32Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: “Tuo on varmaankin Israelin kuningas”, ja kääntyivät hyökkäämään häntä vastaan. Silloin Joosafat huusi. 33Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois. 34Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: “Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut”. 35Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli; ja verta oli vuotanut haavasta vaununpohjaan. 36Ja auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: “Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!” 37Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan; ja kuningas haudattiin Samariaan. 38Ja kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirat hänen vertansa, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut. 39Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. 40Ja niin Ahab meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 41Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena. 42Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär. 43Ja hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. 44Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. 45Ja Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa. 46Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. 47Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta. 48Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta; maaherra oli kuninkaana. 49Ja Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan; mutta laivat eivät päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä. 50Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: “Anna minun palvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa”. Mutta Joosafat ei tahtonut. 51Ja Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 52Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. 53Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä ja äitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

will be added

X\